Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma 2019 – 2020

”Voidaan halia.”
”Pusut auttaa!”
”Voi pyytää anteeksi!”
”Leikitään!”
”Tehdään jotain hauskaa!”


Näillä sanoilla Kultahiput lähtivät rakentamaan turvallista, mukavaa päiväkotia keväällä 2019. Aarteet sanoittivat suunnitelmaa näin: ”Kannustetaan, kukaan ei jää leikin ulkopuolelle!” Timanteilla kiusaamista ehkäistäisiin sillä, että ”aikuiset ois hyväntiukkia, ettei tulis kiusaamista tai hölmöilyjä. ”Aikuiset ois tiukkoja myös siitä, että kaikki otetaan mukaan leikkiin.” Myös leikkien yhdistämistä ja sovittelua tarjottiin ennaltaehkäiseviksi toimenpiteiksi. Tuhmuuskameraa, tuhmuusnappeja sekä jäähypenkkiäkin ehdotettiin.
Lukuvuonna 2019 – 2020 aloitimme kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatimisen prosessin omaisesti jo keväällä kysellen lasten kokemuksia ja näkemyksiä. Huoltajien ajatuksia kerättiin keväällä 2019 palautteen yhteydessä. Pedagogisessa illassa 28.8.2019 koko henkilöstön voimin lähdettiin hakemaan yhteistä käsitystä kiusaamisesta, sen ehkäisystä ja siihen puuttumisesta. Yhdessä auki puhutut arvot, ajatukset ja toimintamallit edesauttavat suunnitelmien jalkautumista käytännön tasolle. Huoltajien osallisuutta on mahdollistettu myös syksyllä 2019 järjestettyjen vanhempainiltojen kautta.

Yleistä

Päiväkoti Pikkupurren tavoite on tarjota laadukasta kristillistä varhaiskasvatusta. Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa lapsella on lämmin suhde aikuiseen ja hän kokee olonsa turvalliseksi ryhmässä. Lapsi voi luottaa aikuisen kykyyn ja haluun puuttua pulmatilanteisiin sekä kokee voivansa pyytää aikuisen apua. Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa aikuiset havainnoivat sekä puuttuvat mahdollisiin selvittelyä vaativiin tilanteisiin aktiivisesti. Päiväkodillamme on yhtenäiset yhdessäolon säännöt ja henkilöstö auttaa pitämään ne myös lasten mielissä. Lapset sekä huoltajat ovat saaneet vaikuttaa näihin sääntöihin arviointien sekä keskustelujen kautta.
Päiväkoti Pikkupurressa jokainen lapsi nähdään arvokkaana ja ainutlaatuisena Taivaan Isän lapsena. Myönteistä minäkuvaa ruokitaan rohkaisten ja kannustaen päivittäisessä kanssakäymisessä. Jokainen lapsi huomioidaan yksilöllisesti päivän aikana ryhmänsä jokaisen aikuisen toimesta. Aikuiset huolehtivat, että jokainen lapsi voi kokea olevansa ryhmänsä arvostettu jäsen ja ettei kukaan jää yksin vastoin tahtoaan. Turvallisessa ympäristössä lapsi oppii, kehittyy ja leikkii vapautuneesti. Tällaisessa ilmapiirissa myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen helpottuu. Vastavuoroiset sekä tasavertaiset ystävyyssuhteet suojaavat lasta kiusaamiselta, vahvistavat hänen hyvinvointiaan ja tukevat hänen kehitystään aikuisikään saakka.
Henkilöstö ja huoltajat tekevät aktiivisesti yhteistyötä välittäen lapsen tunteita ja kuulumisia puolin ja toisin. Huoltajien esiin tuomat pulmat otetaan vakavasti ja ne selvitetään aina heti sopivan tilaisuuden tullen asianosaisten kesken. Huoltajien arvioiden perusteella noin puolet on havainnut kiusaamista tai kuullut lapsensa kokemuksen kiusaamisesta meidänkin päiväkodissamme. Huoltajien kokemus on tähän saakka kuitenkin ollut sellainen, että kiusaamiseen on puututtu. Huoltajien mielipiteenä tuli esimerkiksi myös, että kristillinen arvomaailma ja kristillisen päiväkodin henkilöstön sitoutuminen työhön, lapsen aito arvostus ja välittäminen näkyvät myös henkilöstön työssä kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Kiusaaminen

Kiusaamiseksi määritellään usein toistuva, negatiivinen teko (Olweus 1979). Salmivalli (2003) määrittelee kiusaamisen negatiiviseksi käytökseksi, joka vahingoittaa jotakuta fyysisesti tai psyykkisesti ja on toistuvaa, tahallista ja kohdistuu puolustuskyvyttömään henkilöön. Kysymys voi olla valtasuhteiden epätasapainosta. Vallan epätasapainon ei kuitenkaan tarvitse olla todellista, vaan uhri voi myös kokea tilanteen sellaisena (Pepler, Craig & Conelly 1997). Kuitenkin tunnistamme myös kertaluonteisten negatiivisten tekojen ja sanojen vaikutuksen lapseen.
Kiusaaminen voi päiväkodissammekin esiintyä fyysisenä kiusaamisena (töniminen, lyöminen, potkiminen), verbaalisena kiusaamisena (nimittely, toiselle nauraminen, härnääminen) sekä psyykkisenä kiusaamisena (vallan käyttö, leikissä muuttuvat säännöt, pakottaminen johonkin rooliin, kiristäminen synttärikutsulla, ulkopuolelle jättäminen, selän takana puhuminen tai huomiotta/puhumatta jättäminen). Myös hengellisen kiusaamisen mahdollisuus (toisen uskon/oppien väheksyminen, toisen käytöksen tuomitseminen oppien kautta) on olemassa myös lasten kesken ja senkin tunnistaminen on tärkeää.
Kiusaamis- ja konfliktilanteiden erottaminen voi olla haastavaa. Kiusaamista esiintyy eniten vapaanleikin tilanteissa, mutta myös ohjatuissa tilanteissa (esim. parien valinta) sekä perushoitotilanteissa (esim. unikaverin vieminen, ohittelu vessajonossa). Kysymys voi olla kahden tasavertaisen lapsen keskinäisestä hömpöttelystä tai riitatilanteesta. Vain havainnoimalla tilanteita ja jakamalla kokemuksiaan tiimin kesken voidaan tunnistaa tilanteiden todelliset luonteet. Havainnoinnin ja lasten tuntemisen perusteella voidaan tunnistaa myös lapset, jotka ovat usein negatiivisen toiminnan keskiössä, joko tekijänä tai kohteena.
Tutkimusten (Laine 2002, Salmivalli 1998, Perre 2000, Perre ja Alsaker 2006) perusteella päiväkodissa kiusaamisen suhteen riskiryhmässä usein ovat aggressiiviset sekä ujot ja syrjäänvetäytyvät lapset. Ryhmissämme on valmiudet havainnoida ja tunnistaa niin tilanteita kuin lapsiakin, jotka voivat olla vaarassa ajautua negatiiviseen kehään. Kuitenkaan kiusaamista ehkäisevää ja siihen puuttuvaa työtä ei voida kohdistaa vain tietyntyyppisiin lapsiin, vaan toimenpiteiden tulee kohdistua koko ryhmään yksittäisten lasten lisäksi.
Kiusaamisen tunnistamisessa erityisen tärkeässä roolissa on myös lapsen oma kokemus tilanteista. Keskustellen, kuunnellen ja havainnoiden sekä huoltajien kanssa ajatuksia vaihtaen saadaan rakennettua kokonaiskuvaa.

Ennaltaehkäisevä toiminta

Kiusaamisen ehkäisyn lähtökohtia ovat aikuisten omien asenteiden tarkistaminen, aikuisen suhtautuminen lapseen, lapsiryhmään sekä työyhteisöön. Aikuisten tulee ymmärtää oma vaikutuksensa ilmiön olemassa oloon. Aikuisen toiminta voi pahimmillaan vahvistaa, ylläpitää sekä mahdollistaa kiusaamista. Jokaisella aikuisella on vastuu kiusaamistilanteista, niihin puuttumisesta sekä ennaltaehkäisystä.
Ehkäisevän toiminnan keskiössä lapsiryhmässä on lasten hyvä tunteminen ja me-hengen luominen. Ryhmissä havainnoidaan niin yksittäisiä lapsia kuin koko ryhmänkin sosiaalista olemusta. Myös yksittäiset negatiivisessa kehässä olevat lapset tunnistetaan ja heille mietitään yhteistyössä huoltajien kanssa suunnitelmaa tarvittavien taitojen kehittämisestä, jotta esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat tai impulsiiviset lapset saisivat tarvittavan tuen. Päiväkotimme jokaisessa ryhmässä toteutetaan pienryhmäpedagogiikkaa, koska otollisimmat tilanteet myös havainnoinnille ja mahdollisten konfliktien selvittelylle ovat pienryhmissä.
Päiväkoti Pikkupurressa jokaisella yksilöllä on arvo sellaisenaan, rakastettuna ja hyväksyttynä. Myös mielipiteineen, jotka eivät mukaile aikuisten omia. Tahdomme päiväkodin olevan turvallinen kasvualusta näiden erilaisten kukkien kukoistukselle. Tahdomme ravita näitä kukkia niin, että yksilöllinen kasvu mahdollistuu osana ryhmää ja yhteisöä. Tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoitellaan arjen toiminnoissa ja suunnitellummissa kokonaisuuksissa. Päiväkodin tärkein sääntö on: Tule mukaan. Kukaan ei saa jäädä yksin tahtomattaan, mutta halukkaille tulee järjestää mahdollisuuksia leikkiä myös rauhassa. Aikuinen on sensitiivinen, luotettava, lämmin ja turvallinen. Päiväkodin slogan on ”syliä ja sydäntä” ja sen tulee näkyä osana jokaisen olemusta töissä.
Lapsen tuntemisen edellytyksenä on lapsen kohtaaminen aidosti ja päivittäin. Lapsen minäkuvaa vahvistetaan positiivisen viestinnän kautta. Jokaista lasta kuullaan ja jokaiselle osoitetaan huomiota tasa-arvoisesti lapsen tarpeet huomioiden.
Ryhmien omissa suunnitelmissa on kuvailtu niin huoltajien kuin lastenkin osallisuus. Myös konkreettiset tavat ja menetelmät kiusaamisen ehkäisyyn ja puuttumiseen sekä mahdolliset yksilölliset suunnitelmat on kuvattu ryhmäkohtaisissa suunnitelmissa. Hyvä vuorovaikutusilmapiiri syntyy aikuisten yhteydestä ja hyvästä yhteistyöstä. Näin yhteiselle suunnittelulle, keskustelulle ja arvioinnille on oltava riittävästi aikaa arjessa.
Uudet työntekijät ja sijaiset perehdytetään koko talon arvomaailmaan sekä talo-, että ryhmäkohtaisiin suunnitelmiin ja menetelmiin myös kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen osalta. Henkilöstömme on käynyt Miniverso- sovittelumenetelmäkoulutuksen ja meillä on yhdenmukaiset keinot ja mahdollisuudet puuttua haastaviin tilanteisiin.

Kiusaamistilanteiden selvittäminen

Lasten vuorovaikutussuhteissa esiintyviin haastaviin tilanteisiin puututaan Miniverson toimintamallin mukaisesti läsnä olevan aikuisen toimesta. Jokaisesta ryhmästä löytyvät Miniverson kuvakortit ja sovitteluhiiri puheenvuorojen jakamiseksi. Tilanteessa aikuinen on puolueeton ja se myös lapsille kerrotaan. Lapsia ei syytetä tai syyllistetä mahdollisesta ristiriitatilanteesta, vaan ne nähdään mahdollisuutena oppia. Tilanteessa lapset saavat kertoa oman kokemuksensa ja tunteensa tapahtumaan liittyen. He miettivät itse myös ratkaisua tilanteeseen. Lopuksi mietitään yhdessä mitä tapahtuneesta opittiin. Aikuinen jää seuraamaan lasten lupaamia toimintamalleja ja niiden onnistuessa lapsia palkitaan esimerkiksi tarroin. Riittävästi tarroja kerättyään voidaan pitää esimerkiksi sovittelujuhlat. Sovitteluun osallistuneiden lasten nimet kirjataan ryhmäkohtaiseen havainnointivihkoon, josta ne voidaan mahdollisesti nostaa osaksi lapsen yksilöllistä oppimissuunnitelmaa. Tilanteiden äityessä kiusaamistilanteiksi, joissa valtasuhteiden tasapaino ei ole kunnossa tai tietyn lapsen aina ollessa osallisena kutsutaan huoltajat mukaan keskusteluun tilanteen ratkaisemiseksi. Mahdollisuuksien mukaan annetaan rauhallisia vuorovaikutushetkiä konfliktissa tai kiusaamistilanteissa olleiden lasten välille, jotta he voisivat todella tutustua toisiinsa. Tilanteessa konsultoidaan myös Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen erityisopettajaa.
Päiväkodin johtajaa tiedotetaan, jos joku osapuolista (lapsi, huoltaja, työntekijä) on havainnut kiusaamista. Jos tilanne pahenee/pitkittyy Miniverson keinoista ja osapuolten leikkihetkistä huolimatta, kutsutaan koolle osapuolten huoltajat, ryhmän työntekijä sekä päiväkodin johtaja. Tässä palaverissa on tarkoitus miettiä keinoja lasten keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja hyvään päivään varhaiskasvatuksessa.

Arviointi ja kehittäminen

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma on luonteeltaan prosessinomainen. Se elää ajassa, sitä arvioidaan niin henkilöstön, kuin lasten ja huoltajienkin toimesta keväisin.
Henkilöstömme on sitoutunut tekemään yhdessä kiusaamisen vastaista työtä. Huoltajat on kutsuttu mukaan vanhempainilloissa, arviointikyselyissä ja päivittäisessä kanssakäymisessä. Huoltajia rohkaistaan raportoimaan matalalla kynnyksellä havainnoistaan lasten sosiaalisissa suhteissa. Myös lapset ovat omilla mielipiteillään osallistuneet kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatimiseen. Aikuisen rohkaisulla ja tuella lapsia kannustetaan aktiivisiksi toimijoiksi myös huomatessaan tai kokiessaan kiusaamista. Päiväkodin yhteisen suunnitelman lisäksi jokainen ryhmä on laatinut omat yksilöllisemmät suunnitelmansa, jossa voidaan paremmin ottaa huomioon kunkin ryhmän dynamiikka sekä lasten yksilölliset tarpeet.