Mitä on kiusaaminen?
Kiusaamis- ja konfliktilanteiden erottaminen voi olla haastavaa. Kiusaamiseksi määritellään usein toistuva, negatiivinen teko (Olweus 1979). Salmivalli (2003) määrittelee kiusaamisen negatiiviseksi käytökseksi, joka vahingoittaa jotakuta fyysisesti tai psyykkisesti ja on toistuvaa, tahallista ja kohdistuu puolustuskyvyttömään henkilöön. Kiusaamista esiintyy eniten vapaan leikin tilanteissa sisällä ja ulkona, mutta myös ohjatuissa ja perushoitotilanteissa. Kysymys voi olla valtasuhteiden epätasapainosta. Vallan epätasapainon ei kuitenkaan tarvitse olla todellista, vaan uhri voi myös kokea tilanteen sellaisena (Pepler, Craig & Conelly 1997). Ymmärrämme kuitenkin myös kertaluonteisten negatiivisten tekojen ja sanojen vaikutuksen lapseen.
Kiusaaminen voi meidänkin päiväkodissamme esiintyä fyysisenä (lyöminen, potkiminen, repiminen, leikkien sotkeminen), psyykkisenä (uhkailu, leikin sääntöjen muuttaminen, poissulkeminen), sekä sanallisena (haukkuminen, nimittely, puhumatta jättäminen, härnääminen) kiusaamisena.
Myös hengellisen kiusaamisen mahdollisuus lasten kesken on olemassa ja voi näkyä esimerkiksi toisen uskon/oppien väheksymisenä, toisen käytöksen tuomitsemisena oppien kautta tai vaikka käyttämällä Jumalan rakkautta/rakastamasta jättämistä kiristämisen keinona. Hengellisenkin väkivallan tunnistaminen on tärkeää.